KUVATAITEILIJA ILONA VALKONEN (s. 1980)

MAALAUS EI RAJOITU PINTAAN

Tila ja aika ovat nykytaiteen tärkeimpiä ulottuvuuksia. Usein niillä on muodon lisäksi iso rooli myös teosten sisällössä. Videoteokset, installaatiot ja performanssit hahmotetaan tilan ja ajan kautta, kuten maalauksissa analysoidaan värejä ja sommittelua.

Jako ei silti ole aivan näin yksinkertainen. Ilona Valkonen (s. 1980) on kuvataiteilija, jota voi hyvin kutsua myös taidemaalariksi. Hänet tunnetaan sekä käsitteellisistä installaatioista että perinteisemmistä maalauksista. Teokset kuvaavat usein tilaa. Ne viittaavat joko suoraan tai kiertäen arkkitehtuuriin ja sen historiaan. Niissä on myös taidehistoriallisia aineksia, huomioita katutaiteesta ja kirjallisia viittauksia.

Valkosen installaatiot rakentuvat yleensä maalauksien varaan. Maalaukset ovat pääosin hänen itsensä maalaamia. Muiden taiteilijoiden maalauksia hän hyödynsi teoskokonaisuudessa Kuvapatologian laitos. Tällöin koko teos keskittyi maalauksen käsitteelliseen tasoon. Se omistautui pohtimaan maalauksen roolia ja mahdollisuuksia taiteellisen ilmaisun välineenä.

Olennaista Valkosen maalauksia hyödyntävissä installoinneissa on se, että maalaukset eivät menetä statustaan teoksina, vaikka ne otetaan osaksi isompaa kokonaisuutta. Syntyy useampia päällekkäisiä teoksia ja maalaus on tällöin konkreettisesti tilan rakentamisen väline. Se on ajallisesti ennen installaatiota syntynyt teos ja näin ollen maalauksen voi myös esittää itsekseen, kokonaisuudesta irrotettuna.

Tila-ajattelua edustavat myös ne Valkosen teokset, joissa ei ole käytetty maalauksia lainkaan. Lattiaan teipatut puutarhojen pohjakaavat kuljettivat katsojan ja kokijan ympäri maailmaa erilaisten kulttuurien ja filosofioiden lähteille. Toisessa vanhemmassa teoksessa katsojat rakensivat itse puutarhaa suljettuun tilaan. Lopputulos oli erilaisten toiveiden ja oletusten hybridi, esimerkki ihmisten loputtoman erilaisista tavoista ymmärtää tila.

Valkonen toimi vuonna 2012 Mäntän kuvataideviikkojen kuraattorina. Hän kuratoi suurnäyttelyn tavalla, joka muistuttaa hänen omia tilallisia teoksiaan. Näyttely sisälsi paljon näennäisen keskeneräistä prosessikuvausta, polveilevia teoksesta toiseen kulkevia ajatuksia sekä visuaalista tasapainoa haastavia ratkaisuja.

Valkonen asettaa teoksiinsa ja niiden esillepanoon haasteita, joiden tarkoituksena on tarjota katsojalle välitön reaktio. Sen tarkoituksena on saada katsoja kokemaan teokset ilman liikaa älyllisyyttä, vilpittömästi. Tämä tarkoittaa sellaista tilallisuutta, jonka helposti kokee ja ymmärtää fyysisesti. Forum Boxin yksityisnäyttelyynsä Valkonen on tehnyt yhteistyötä köysitaiteilija Tinttu Henttosen kanssa. Teokset eivät ole seinillä vaan katsomiskokemusta hallitsee suunnan muutos, jonka katsoja joutuu tekemään suhteessa normaaliin maalausnäyttelyyn.

Maalaukset sinänsä kestäisivät katseen ilman ympärille rakennettua käsitteellistä kokonaisuuttakin. Valkonen maalaa taitavasti ilmavaa jälkeä, jossa värisävyjen kirjo on hyvin hillitty. Kauniit valkoisen ja harmaan sävyt leimaavat uudempia teoksia. Osassa vanhemmista maalauksista taas hallitsevana sävynä on kiiltäen kerrostuva musta väri. Suuressa osassa maalauksista toistuu samat teemat kuin installaatioissa. Ne käsittelevät tilallisuutta rakentamisen, miljöiden ja interiöörien kautta.

Valkosen työskentely näyttäytyy johdonmukaisena sarjana kommentteja kollektiiviseen, yhteiseen tilakokemukseemme, jota edustavat opitut tilaodotukset, arkkitehtuuri ja kaupunkisuunnittelu. Toisaalta tämän yleisen tason rinnalla kulkee yksityinen taso. Se miten jokainen meistä kokee ja reagoi tilaan, sen mittasuhteisiin ja tunnelmaan eri tavoin. Näiden kahden tason välinen jännite kannattelee katsojan mielenkiintoa haastavienkin katsomiskulmien kohdalla.

Veikko Halmetoja